Tuloerot ovat hyvä asia
Viime kuukausina Suomessa on taas kerran höpötetty negatiiviseen sävyyn suurista tuloeroista. Suurten tuloerojen ei tulekaan olla yhteiskunnallinen tavoite, muttei tuloeroja myöskään ruton tavoin saa kammoksua.
Mahdollisuus kasvaviin tuloihin kannustaa ihmisiä yrittämään. Mahdollisuus kasvaviin tuloihin kannustaa ihmisiä ahkerampaan työn tekemiseen. Niihin peruselementteihin, joiden pohjalle koko hyvinvointiyhteiskuntamme rakentuu. Mahan täytteeksi ei saa ruokaa sängyllä loikoillessa tai puistoissa kavereiden kanssa hengaillessa. Hyvinvointi syntyy vain ja ainoastaan tuottavasta työstä.
Oikeudenmukaisuus:
Oikeudenmukainen tulonjako ei voi olla sellainen, jossa yksi tekee työt kaikkien jakaessa tasaosuuksilla työn tulokset.
Koulutus:
Suomi ei ole pelkästään tuloerojen suhteen maailman tasaveroisimpia maita, vaan myös ihmisten oman elämän rakentamisen mahdollisuuksien suhteen. Koulutuksemme ei pelkästään ole ilmaista, vaan nuorille opiskelijoille annetaan jopa opintotukea. Ei ruhtinaallisia määriä, muttei täyspainoisen opiskelun ole tarkoitus koko elämää kestäkään. Opiskelijoiden köyhyys on väliaikaista ja korjaantuu työelämän alkaessa.
Suomalainen opiskelujärjestelmä on hyvin avoin: Eri opintoja ei ole mahdollista suorittaa pelkästään horisontaalisesti ristiin, vaan jopa myös vertikaalisesti eri tutkintoasteiden kesken.
Toisin sanoen, nuoruuden valintoja ja elämäntilanteen muuttuessa ihmisillä on hyvät mahdollisuudet jatkoopiskella tai jopa suunnata elämäntyötään uudelleen. Lisäksi sosiaaliturvamme perusverkosto mahdollistaa jopa väliaikaisesti työelämästä kokonaan pois hyppäämisen siksi ajaksi, jos haluaa muuttaa elämäänsä toiseen suuntaan. Mutta totta on, että näiden kaikkien muutosten yhteydessä ihmisten tulot putoavat ja mikä näkyy tuloerotilastoissa.
Joka tapauksessa koulutusjärjestelmämme opintotukineen ja sosiaaliturvan kera tarjoaa kaikille ihmisille jotakuinkin samat lähtökohdat elämänsä rakentamiseen. Jos ei opiskelut tai työt kiinnosta, niin sitten elää pienemmillä ansioilla.
Tietysti vaikkapa koulutuksen suhteen ihmisiltä löytyy erilaisia valmiuksia, mutta onko vähemmän lahjakkaimmilla ihmisillä oikeus ulosmitata viisaampien suurempi kapasiteetti ? Emmehän tasa-arvoista muitakaan luontaisia ihmisten välisiä eroja, kuten vaikkapa rumien peräkammarien poikien mahdollisuuksia pariutumismarkkinoilla tai urheilukilpailujen välisiä suorituseroja.
Pitkäaikaissairaat, eläkeläiset:
Eläkeläiset ovat työnsä tehneet. Suuret ikäluokat tekivät ja elättivät pienehkön joukon lapsia, joten tulonjakokysymys suurten ikäluokkien eläkkäiden ja työssäkäyvien työeläkemaksujen välillä on mielenkiintoinen aihepiiri. Tulonjakokysymys sekin.
Paljonko eläkkeelle jäänyt ihminen nuorempana omilla valinnoillaan vaikutti eläkeikänsä elintasoon: Laittoiko työelämässä ollessaan kaikki haisemaan kulutukseen vai olisiko ollut varaa säästää omistusasunto ? Tilastot näyttävät vain eläkeläiset tulot ja kyseisen hetken menot, mutteivat omien valintojen seurauksia.
Syitä ja kategorioita pitkäaikaissaurauksiin on monia ja siksi ryhmää ei voi käsitellä yhtenä homogeenisenä ryhmänä.
Osittain työkykyisten työelämään palauttaminen olisi paras keino vähentää tuloeroja varakkaampiin ryhmiin nähden. Päihteiden kroonisten väärinkäyttäjien osalta taas voidaan punnita omien valintojen ja taivaalta (ehkä geeniperimästä) tipahtaneen sairauden merkitystä ihmisen elintasoon; Olemmeko suomalaisessa yhteiskunnassa ehkä liiaksikin väheksymässä ihmisten omia valintoja oman elämänsä kulkuun ?
Työttömät:
Työttömien osalta paras tuloerojen tasaamiskeino luonnollisesti on työllistyminen. Työttömyyskorvausten ja sosiaaliturvan nostaminen on vähän, kuin kaivoon kannettua vettä. Hyvinvointi syntyy vain ja ainoastaan tehdystä työstä. Paremmat työttömyyskorvaukset tai vaikkapa irtisanomissuojat eivät nosta Suomen elintasoa vaan päinvastoin, hidastavat ihmisten työllistymistä. Yritykset eivät uskalla palkata tai työtön nirsoilee pidempään työpaikan vastaanottamisessa. Toki suuri joukko työttömistä haluaisi takaisin työelämään, jos vain heille työpaikka jostain löytyisi. Mutta kaikille ei kelpaa mikä hyvänsä työ. Myös Suomessa harjoitettu aluepolitiikka estää ihmisten tervettä työllistymistä.
En ole varma, että voiko asiaa toistaa liikaa: Hyvinvointi syntyy työstä. Onko yhteiskunnan järkevämpää maksaa työttömyyskorvausta ilman mitään työvelvoitetta, kuin että että työttömyyskorvaus olisi sidottu ainakin jonkinlaiseen yhteiskuntaa hyödyttävään työhön: Oli työ sitten aktiivinen toiminta vapaaehtoisjärjestöissä tai vaikkapa valtion metsien harventamista kasvun parantamiseksi. Katujen siistimistä tai laitosvanhusten ulkoiluttamista.
Niistä Suomen nykyisistä tuloeroista:
Suomessa tuloerot ovat jo nyt maailman pienimpiä. Esimerkiksi CIA:n factbookin mukaan 140-valtion vertailussa Suomen tuloerot ovat jo nyt maailman kymmenenneksi pienimmät. Suomea pienemmät tuloerot ovat vaikkapa sellaisissa köyhemmissä valtioissa, kuin Tsekki ja Unkari. Toisaalta Suomea suurempia tuloeroja löytyy sellaisista varakkaista hyvinvointivaltioista, kuten vaikkapa Islanti, Australia, Kanada tai Ranska.
Myös Suomen kokonaisveroaste on jo nyt maailman kärkipäässä.
Yhteiskuntarauha:
Väitetään, että suuret tuloerot aiheuttavat yhteiskuntiin rauhattomuutta. Näin varmaan jossain määrin onkin. Ymmärrän hyvin nälkäisen ihmisen tarpeen varastaa syötävää. Mutta Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ihmisten ei tarvitse varastaa saadakseen syötävää.
Siten suurten tuloerojen mahdollisen katkeruuden tuoma yhteiskunnallinen levottomuus on enemmänkin vastuuttoman poliittisen vallanhalun luoma ilmiö, kuin ihmisistä itsestään lähtevää pakottavaa tarvetta purkaa pahaa oloa. Aihepiiri, jossa demokraattisen yhteiskunnan vasemmistolla on suuri rooli ja jolta vaaditaan hyvä vastuullinen itsekuri.
Yhteenveto:
Minua ärsyttää suunattomasti se tapa ja henki, jolla tuloeroja käsitellään Suomen medioissa. Tuloeroista keskustellaan lähinnä vain yksipuolisesti poliittisen vasemmiston negatiivista retoriikkaa käyttäen. Kannustinloukkosanaa sentään edes silloin tällöin näkee.
Tuloerot eivät kuitenkaan ole mikään yhtenäinen monoliittisesti negatiivinen ilmiö, jonka vastustamisen alle tulee alistaa yhteiskuntamme olemassaolon muut tavoitteet. Uskallan jopa väittää, että nykyisella tuloerojen vähentämiseen tähtäävän politiikan painoarvolla väestömme köyhimmän 20%:n olosuhteet ovat huonommat, kuin mikä heidän elintasonsa olisi vähemmän ideologisella politiikalla.
Tuloeroryhmät eivät myöskään sisäisesti ole mikään homogeeninen ryhmä ja missä vahvasti tullaan myös oikeudenmukaisuuden punnitsemiseen. Nälkään ja viluun ei sivistynyt yhteiskunta tapa ketään, mutta jokainen voi miettiä oikeudenmukaisuutta, mikäli samaan surkeaan elintasoon asetetaan 10-lasta kotonaan kasvattanut mökin mummo ja tulevaisuudestaan viisaveisannut hulttiopoikamies. Opintojen aikainen köyhyys on väliaikaista, kun taas pitkäaikaissairaiden valinnanvapaus on rajoitetunpi. Silti poliitikot ja media käsittelevät aina tuloeroja, kuin että ilmiö olisi vain yksi yhtenäinen vastustettava asia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mahdollisuus merkittävästi kasvaviin tuloihin on jo nyt. Kuinka suuri kuilu tuossa oikein pitäisi olla? Aika monet tutkimukset viittaavat siihen, että suurten tuloerojen maissa tyytyväisyys vähenee - tuloerojen luoma yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kokeminen lisääntyy. Samoin on viitteitä, että että suuret tuloerot tarkoittavat monasti myös heikommissa asemassa olevien eduista tinkimistä. Tietääkseni yksikään suurten tuloerojen maa ei voi kehuta hyvällä sosiaaliturvalla eikä myöskään alhaisella rikollisuudella.
"
Mahdollisuus merkittävästi kasvaviin tuloihin on jo nyt. Kuinka suuri kuilu tuossa oikein pitäisi olla?
"
Kuten jo aloituksessa totesin, niin tuloerojen kasvattamisen ei tule olla itsearvoinen tavoite. Muttei sitä kasvua tule pitää mörkönäkään.
"
Aika monet tutkimukset viittaavat siihen, että suurten tuloerojen maissa tyytyväisyys vähenee - tuloerojen luoma yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kokeminen lisääntyy.
"
Kannattaa varmaan suhtautua aikalailla varauksellisesti "tutkimuksiin" ja ennenkaikkea niiden tuomiin tuloksiin. Eivät ole arvovapaita.
Päivystävillä dosenttisosiologeilla on taipumus tutkia milloin mitäkin. Epäoikeudenmukaisuuden kokeminen on subjektiivinen asia ja aikalailla ohjailtavissa; Siksi vastuullisuutta vasemmistolta aloituksessa penäsinkin. Mutta tietysti oikeudenmukaisuuteen liittyy paljon muutakin, mitä "sosiologien" tutkimuksissa ei tuoda esiin. Vaikkapa lisätyötuntien tuomien tulojen ylikireän verotuksen oikeudenmukaisuus: Miksi ihmistä rangaistaan ahkeruudesta.
"
Samoin on viitteitä, että että suuret tuloerot tarkoittavat monasti myös heikommissa asemassa olevien eduista tinkimistä. Tietääkseni yksikään suurten tuloerojen maa ei voi kehuta hyvällä sosiaaliturvalla eikä myöskään alhaisella rikollisuudella.
"
Yritin tuossa aloituksessa tuoda esiin, ettei "Heikoimmassa asemassa" ole yhtenäinen ryhmä. Ei näköjään mennyt perille, kun sinä näin nopeasti heidät yhdeksi homogeeniseksi avuttomaksi ryhmäksi niputit.
Miksi pitäisi tavoitella jotain tiettyä kuilua tai tuloerojen tasoa. Onko idea siinä, että tuloerot nähdään automaattisesti ohjaavana tekijänä. Eli kun tilastoista huomataan tuloerojen korreloivan jonkin epämieluisan ilmiön kanssa, vedetään tästä johtopäätös, että tuloerot eivät pelkästään korreloi tuon ilmiön kanssa, vaan ohjaavat sitä.
Mitä jos kasvavat tuloerot indikoivat osaltaan sitä, että yhä suuremmalla osaa ihmisistä ei ole mahdollisuutta vaurastua työtä tekemällä, mahdollisuutta omin ponnistuksin hallita omaa elämäänsä, mahdollisuutta lisätä omin avuin omaa ja läheistensä hyvinvointia. Ja mitäpä jos tuloerojen poistamisen nimissä ajettavat asiat ovat juuri omiaan vähentämään ihmisten mahdollisuuksia vaurastua ja hallita kohtaloaa omin avuin.
"Eläkeläiset ovat työnsä tehneet. Suuret ikäluokat tekivät ja elättivät pienehkön joukon lapsia, joten tulonjakokysymys suurten ikäluokkien eläkkäiden ja työssäkäyvien työeläkemaksujen välillä on mielenkiintoinen aihepiiri. Tulonjakokysymys sekin"
heh, kyllä ne suuret ikäluokatkin tekivät lapsia, ne vain syntyivät Ruotsissa.Nuo 70-luvun pienet ikäluokat johtuvat siitä, että hedelmällisessä iässä olevia muutti sankoin joukoin Ruotsiin.
Suurista ikäluokista n 20 % elää vielä siellä ja tuski tulee takaisin ja niistäkin , jotka ovat palanneet saavat suuren osan eläkkeestä Ruotsista
"Työttömien osalta paras tuloerojen tasaamiskeino luonnollisesti on työllistyminen. Työttömyyskorvausten ja sosiaaliturvan nostaminen on vähän, kuin kaivoon kannettua vettä. Hyvinvointi syntyy vain ja ainoastaan tehdystä työstä. Paremmat työttömyyskorvaukset tai vaikkapa irtisanomissuojat eivät nosta Suomen elintasoa vaan päinvastoin, hidastavat ihmisten työllistymistä"
Työttömyys kestää keksimäärin n 14 viikkoa eli pysyviä työttömiä on vähän, n 70 % työllistyy uudestaan tuossa ajassa.
Työllistyminen ei ole yksipuolinen toimenpide vaan työsuhteen syntymiseen vaikuttavat myös työnantajien toimenpiteet mm yksityinen rekrytointibyrokratia on hidasta
Kun työttömyysjaksoja alkaa n 800000 vuosittain niin työttömyys on Suomen tapa lyhentää työaikaa esim muulla siihen käytetään osa-aikaisuutta. Tehtyjen työtuntien määrä kun on laskussa kaikkialla länsimaissa ja kun yleistä työaikaa ei lyhehhentä niin lyhennys purkautuu työttömyyteen/ osa-aikaisuuteen / syrjäytymiseen
Työttömyysjaksot lyhentävät nykyään työuraa n 4 vuotta eli lyhennämme työuraa keskeltä enemmän kuin päistä
On tosi, että täydellisen absoluuttisen tasaista ei voi olla. Kuitenkin tuloeroista juuri on erittäin tärkeää pitää meteliä, sillä tuloerot ovat muuten kasvamaan päin - ei toisin päin.
Kirjoituksen pointiksi tuntuu jäävän: "Olen trendikäs porvari kun "ajattelen toisin" tuloero-asiasta, vaikkei minulla siitä mitään erityistä tai omaperäistä sanottavaa ole", ei millään pahalla...
Täytyyhän meillä olla edes mahdollisuus työnteolla tai yrittämisellä pärjätä paremmin kuin toiset, kukaan ny huvikseen raada.
Ihan kuin siihen huimia tuloeroja tarvittaisiin. Vai (kun täällä niin usein kateudesta jauhetaan) onko tämä jonkinlaista käänteistä kateutta että ottaa päähän jos MYÖS muilla menee hyvin?
No ei Kaisa, jos kaikki sais saman tulotasonsa riippumatta mitä tekee, niin luuletko että päivääkään viittisin enään töitä tehdä?
Yksinkertaistat asian äärimmilleen. Eihän vähäiset tuloerot ole yhtä kuin kaikille teoista riippumatta tasan samat tulot.
Saanko tiedustella, että kuinka monta päivää itsensä anarkistiksi esittelevä oletettavasti työkykyinen Kaisan Kansine on eläissään palkattua työtä ? Luonut hyvinvointia eikä vain syönyt kuormasta.
"Saanko tiedustella"
Et saa tiedustella. Se ei liity asiaan eikä kuulu sinulle.
Huoah. Niinpä niin. Ajattelin vain siltä kantilta, josko sinulla olisi ihan omakohtaista kokemusta verojen maksamisesta. Siis siitä omien tulojen tasaamisesta muille. Eikä vain muiden tulojen tasaamisesta itselle.
"Ajattelin vain siltä kantilta, josko sinulla olisi ihan omakohtaista kokemusta verojen maksamisesta."
Minä ajattelin vain siltä kantilta, että sopisi lopettaa nuo asiattomuudet tasan tähän. Olen harvinaisen pahalla päällä muutenkin.
Suuronen on tyypilliseen tapaansa jälleen kerran väärässä.
Janne edustaakin kokoomuspuoluetta, joten se selittää asian.
Tuloerot suinkaan eivät ole hyvä asia.
Se todistuu ihan niin yksinkertaisesti, että Suomen korkea kilpalukyky ei suinkaan johdu tuloerojen yläpään tuloilla, jotka ovat kilpailukykyä heikentävä tekijä.
Kilpailukyvyn olennaisin tekijä on palkansaajien matala palkkataso,- ja Suuronen tuossa vaan puolustelee korkeita tuloja itsekkäistä,- eli ahneista syistä, joka on kokoomuslasten perusprinsiippi.
Kansantalous kuitenkin on vain yksi kakku.
Ei kai Suuronenkaan kehtaa leikattuaan juhlissa täytekakusta pienen palan,- ottaa jäljelle jäänyttä koko kakkua itselleen,- ja jättää leikkaamansa pienen palan muille juhlijoille.
Lähinnä ideologista leimakirvestä ilman todellista substanssia.
Erittelenpä kuitenkin joitain lauseita:
Tyry:
"
Tuloerot suinkaan eivät ole hyvä asia.
"
Eikä pahakaan asia. Jos kerran haluat tiivistää koko puheenvuoron käsittelevän mutkikkaan asian yhteen lauseeseen. Kirjoitin kyllä alkuun, ettei tuloerojen kasvattaminen ole mikään itseisarvollinen tavoite. Mutta ettei tuloerojen kasvua saa nykyisen propagandistisen hysteerisellä tavalla pelätäkään.
Tyry:
"
Se todistuu ihan niin yksinkertaisesti, että Suomen korkea kilpalukyky ei suinkaan johdu tuloerojen yläpään tuloilla, jotka ovat kilpailukykyä heikentävä tekijä.
Kilpailukyvyn olennaisin tekijä on palkansaajien matala palkkataso,- ja Suuronen tuossa vaan puolustelee korkeita tuloja itsekkäistä,- eli ahneista syistä, joka on kokoomuslasten perusprinsiippi.
"
Suomalaisen tehdastyöläisen käteen jäävät ansiot ovat jopa vanhan Euroopan Unionin korkeimpia. Köyhempiin valtioihin nähden ero on vielä suurempi. Keskiluokka sensijaan on reaalitulokuopassa. Ylimmistä johtajista en tiedä.
Joten melkein jotain oikeaakin oli Tyryn tässkin väittämässä lausessa.
Huomautan varmuuden vuoksi, etten kuitenkaan tässä puheenvuorossa ole laskemassa matalapalkka-alojen ansiotasoa. Oikeastaan päinvastoin miettimässä, kuinka kaikkien suomalaisten hyvinvointia voitaisiin nostaa.
Suomen kilpailukyky on meidän kaikkien yhteinen asia.
"
Kansantalous kuitenkin on vain yksi kakku.
"
Paitsi, ettei se kakun koko ole vakio. Viisaalla tavalla toimimalla kakun koko kasvaa jatkuvasti.
"Suomalaisen tehdastyöläisen käteen jäävät ansiot ovat jopa vanhan Euroopan Unionin korkeimpia."
Tuo ei pidä paikkaansa kuin niiden maiden osalta, jotka kuuluivat ns. itäiseen eurooppaan. Suomalaisen palkansaajan tulot ovat olleet länsieuroopan kehnoimmat aina.
Tuossa tosin on eräs syy, joka on ajanut eteläeuroopan siesta-valtiot talouskurimukseen. Niissä on maksettu kantokykyyn suhteutettuna liian suuria palkkoja.
Suomi on (AA-kerhossa) juuri siksi, että suomalainen porvari ei ole sallinut työntekijälle kunnon palkkaa, mutta itselleen on rohmunnut sitten kyllä vastaavasti.
Olemme siis paradoksaalisesti hyötyneet porvareidemme ahneudesta, mutta liika on liikaa,- ja nyt on rikkailta otettava valtion kassaan se, minkä se sieltä aikaisemmin on itselleen keplotellut. Köyhistä nääs ei ole velanmaksajaksi enää.
Tämä ei ole populismia,- ja olisi hyvä, että Suuronenkin alkaisi kaivamaan kuvetta, ettei isänmaa-puheet olisi ihan tuulen, huulenheiluttelua pelkästään.
Esimerkiksi tästä linkistä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2007/04/519637/suomalaisten-ost...
"Suomi jää tuoreessa ostovoimavertailussa hännän huipuksi. Suomalaisten ostovoimaa nakertaa erityisesti korkea hintataso. Myös korkea verotus ja verotuksen jyrkkä kiristyminen tulojen noustessa heikentävät suomalaisten kulutusmahdollisuuksia.
- Varsinkin tällaisissa korkeammin koulutetuissa ammateissa suomalainen palkkataso on suhteellisen matala verrattuna moniin muihin vanhoihin Euroopan maihin ja toisaalta meidän työn verotus on edelleen kireää. Näillä matalilla palkkatasoilla se ei ole enää niin kireätä kuin aiemmin verrattuna eurooppalaiseen keskiarvoon, kertoo Veronmaksajien pääekonomisti Jaana Kurjenoja."
"Suomi jää tuoreessa ostovoimavertailussa hännän huipuksi. Suomalaisten ostovoimaa nakertaa erityisesti korkea hintataso."
Tuo on totta. Palkka on huono,- ja hinnat korkeat.
Silti kulutetaan, vaikka on noin epäsuhdanteinen yhtälö.
Se on ollut Suomen talouden kunnossapitämisen kulmakivi.
Porvaristo samaan aikaan on rasvat suupielistä valuen nauttinut suurista tuloeroista.
Tyry voisi miettiä, että miksi vaikkapa joku Nokian myyntijohtaja pidentäisi työviikkoaan nykyisestä 50-tunnista 100-tuntiin, jos tuosta pidentyneen työpäivän hedelmästä hän ei pelkästään maksa perustyön kanssa samaa veroa, vaan myös progression kautta vieläkin kovemmin veroa.
Eikö yhteiskunnalle riittäisi, että tämän Nokia myyntijohtajan lisätyötunnit kasvattavat Nokian myyntiä ja sen kautta toisi lisää työtä Suomeen ? Muille ihmisille. Miksi siis myyntijohtajan motivaatio pitää tappaa tulojen tasauksen ideologian (=tuloveroprogressio) nimissä.
Luulisi, että kun on tietyn (huikean) palkkatason saavuttanut, eivät lisätienestit juuri motivoi rehkimään. No, ehkä luulen väärin ja rahanhimo on pohjaton addiktio. Niin ja aika mielipuolinen joku 100-tuntinen työviikko joka tapauksessa, en suosittelisi kenellekään.
Katsot Kaisa asiaa vain omasta perspektiivistäsi.
Henkilö, jonka menorakenteessa on perheen elättämisen kustannuksia, asuntolainojen kustannuksia, automejoa ym., ym. ym. ja joka ehkä on ainoa perheen tulonsaaja, on tavoitetulotasossaan aivan eri asemassa kuin sinä. Silloin se merkityksellisen tulotason kalibrointi on aivan toinen ja se lisätulo, joka tulee sadan tunnin viikkotyöstä verrattuna viidenkymmenen tunnin viikotyöhän on useinkin aivan olennaisen tärkeä asia.
Työtön alkoholisoitunut perustoimeentulorahan varassa elävä saattaa kuluttaa surutta enemmän rahaa tupakkaan ja kapakkaan kuin 10.000 euroa kuussa ansaitsevalla toisista huolehtivalla henkilöllä konsanaan olisi varaa.
Sanoin että "tietyn (huikean) palkkatason saavuttanut". Siis TIETYN - eli että jossain menee raja kun suurempi palkka on vain rahaa rahan päälle, vaikken määritellyt tarkasti missä. Väitätkö itse ettei rajaa mene MISSÄÄN? Että rahaa voi tarvita loputtomiin lisää (tai että ihan tervejärkinen ihminen voi himoita sitä loputtomiin lisää)?
"Työtön alkoholisoitunut perustoimeentulorahan varassa elävä saattaa kuluttaa surutta enemmän rahaa tupakkaan ja kapakkaan kuin 10.000 euroa kuussa ansaitsevalla toisista huolehtivalla henkilöllä konsanaan olisi varaa."
Jotenkin veikkaan, että sillä 10.000 kuussa ansaitsevalla silti yllättäen on varaa matkailuun sun muuhun hintavaan huvitteluun, johon toimeentulotuella elävällä ei konsanaan olisi varaa. Suhteeton rinnastus.
"Luulisi, että kun on tietyn (huikean) palkkatason saavuttanut, eivät lisätienestit juuri motivoi rehkimään. No, ehkä luulen väärin ja rahanhimo on pohjaton addiktio. Niin ja aika mielipuolinen joku 100-tuntinen työviikko joka tapauksessa, en suosittelisi kenellekään."
-Kaisa! Veit jalat suustani. Ajattelenkin niin, että tietyn tulotason jälkeen lakkaa halu tehdä lisää entistä enemmän työtä lisärahan ansaitsemiseksi, mutta alkaa lisätulon haaliminen ilman, että sitä ansaittaisiin työllä.
Gagarin: "Katsot Kaisa asiaa vain omasta perspektiivistäsi."
Toisin kuin sinä? Tossa ekassa esimerkissäsi kuvailet henkilöä joka on tasan tarkkaan samassa tilanteessa kuin sinä itse olet aiempien kertomustesi perusteella. Se, että esimerkkihenkilölläsi on tulot kasvaneet suorastaan mammuttimaisiksi on perustelu tuloerojen kasvattamiselle?
"Silloin se merkityksellisen tulotason kalibrointi on aivan toinen ja se lisätulo, joka tulee sadan tunnin viikkotyöstä verrattuna viidenkymmenen tunnin viikotyöhän on useinkin aivan olennaisen tärkeä asia."
Gagarin, älä jauha paskaa 100- tunnin viikkotyöstä.
Sama tietysti Jannellekin...
Sama, kuin puhuisitte normaalin yöunen 8 tuntia lyhentämistä yhteen tuntiin.
Mikä teitä porvareita vaivaa kun teille ei asia-argumentit riitä?
Ilkka Järvelä:
Aaaaarhg. Ei tässä kukaan ole ottamassa tavoitteeksi tuloerojen kasvattamisen. Mitenkähän tuon saisi taottua lukijoiden kaaliin.
Mutta tuloerojen supistamisen ei tule olla yhteiskunnan ratkaisuja ohjaava tekijä. Kuten nyt tuntuu olevan. Tuloerot kasvavat, jos ovat kasvaakseen Suomen kilpailukyvyn ja talouden terveyden parantamiseen tähtäävien ratkaisujen vuoksi. Tavoitteena on parantaa kaikkien suomalaisten elinolosuhteita. Ei kurjistaa kenenkää elämää.
Ja kuten todettua, niin hyvinvointi syntyy suhteessa maassamme tehdyn työmäärän kanssa. Maha ei täyty sängyssä loikoillessa. Tehty työmäärä ei yhtään lisäänny, vaikka kaikkien tulot olisivat täsmälleen samat: Päinvastoin, Suomessa tehty työmäärä vähenisi kannustumien poistuessa nykyisestään. Ja kuka hullu yrittäjänä riskeeraisi omaisuutensa, tehden ehkä ympäripyöreää päivääkin, mikäli samaan pääsisi tasatuloyhteiskunnassa sängyllä loikoillessa.
Suomi ja suomalaiset tarvitsevat lisää kannustimia tehdyn työmäärän (lue: hyvinvoinnin) lisäämiseksi. Tämä toteutuu antamalla tuloerojen kasvaa työn teettämistä ja tekemistä kannustavaan suuntaan.
"Sanoin että "tietyn (huikean) palkkatason saavuttanut". Siis TIETYN - eli että jossain menee raja kun suurempi palkka on vain rahaa rahan päälle, vaikken määritellyt tarkasti missä. Väitätkö itse ettei rajaa mene MISSÄÄN? Että rahaa voi tarvita loputtomiin lisää (tai että ihan tervejärkinen ihminen voi himoita sitä loputtomiin lisää)?"
Varsinaisten palkansaajien kohdalla on aniharvoja, joiden tulotaso on sellainen, että edes teoriassa ei saattaisi olla merkitystä lisätuloilla. Varsinkin, kun ottaa huomioon Suomen korkean veroprogression.
"Jotenkin veikkaan, että sillä 10.000 kuussa ansaitsevalla silti yllättäen on varaa matkailuun sun muuhun hintavaan huvitteluun, johon toimeentulotuella elävällä ei konsanaan olisi varaa. Suhteeton rinnastus."
Tuo toteamuksesi osoittaa juuri sitä, että tunnet vain oman elämäntilanteesi mukaisia lainalaisuuksia omakohtaisesti. Pitäisitkö sitä utopiana, jos kertoisin, että on olemassa tapauksia, jossa yksi henkilö huolehtii kahdessa talossa asuvien viiden aikuisen menoista, joista kenelläkään ei ole tuloja, maksaen lainanhoitokustannuksia tonnikolmesataa kuussa, yhtiövastikkeita ja kiinteistöveroja tonnin kuussa, sähkölaskuja kuusisataa kuussa, puhelinmaksuja kolmesataa kuussa, automenoja kuusisataa kuussa, siihen päälle TV-luvat, vakuutukset, vaatetukset, ruoat, kampaajat, lääkkeet, lääkärit, yllättävät ylimääräiset menot ja muiden kuin itsensä huvitukset, ym.
Laskepa sitten kuinka paljon matkoja pystyy tekemään sillä "rikkaita" kurittavan progression jälkeen käteen jäävällä netolla. No, tietysti tilannetta tuntematta voisit todeta, että heidät kaikki voisi kovasydämisesti jättää oman onnensa nojaan ja keskittyä omiin huvituksiin ...
"Mutta tuloerojen supistamisen ei tule olla yhteiskunnan ratkaisuja ohjaava tekijä. Kuten nyt tuntuu olevan."
Sen tulee olla juuri tuloeroja supistava.
Supistumisen pitää tapahtua sitä kautta, että varakkaiden verotusta nostetaan huomattavasti.
Aaaghr, että ärsyttää tuo kokoomuslaisten yritys luistaa vastuustaan isänmaan taloudellisesta kestävyysvajeesta johon he ovat yhtä syyllisiä, kuin muukin osa kansaa.
Varakkaiden verotusta on kevennetty kokoomuksen toimesta,- ja se on nyt palautettava entiselle tasolleen,- ja siitä ylikin.
Aaaghr.......Köyhät eivät enää kykene maan taloutta yksin pitämään kunnossa. Tarvitaan ahneuden kuriinlaittamista,- ja rikkaiden osallistumista rajulla panoksella.
Janne Suuronen: "Aaaaarhg. Ei tässä kukaan ole ottamassa tavoitteeksi tuloerojen kasvattamisen. Mitenkähän tuon saisi taottua lukijoiden kaaliin."
No ei ehkä sulla tässä joten anteeksipyyntöni sinne suuntaan. Mutta kommentoinkin vain Gagarinin viestiä, joka on tuon tasan saman perusteen esittänyt lukuisia kertoja puolustaessaan tasaveroprosenttia ja samalla tuloerojen kasvattamista.
Kerran erehdyin esittämään Gagarinille että miksi tuloverotusta ei voitaisi sen sijaan hoitaa kustannusneutraalilla perheverotuksella, jossa ruokakunta maksaisi aina saman verran veroja jos yhteiset tulot olisi vaikkapa 5000€/kk tai mitä tahansa, riippumatta siitä miten tulot jakautuu perheen sisällä. En tajua että miksi se ei olisi hyvä idea mutta Gagarinille se ei kelvannut, hälle kelpaa vain tasaveroprosentti, jota ei ikinä tule Suomeen. Ja Gagarin tarttuu kaikkiin tällaisiin blogeihin kuten sinulla tässä vaikkei nyt juuri nimenomaan maininnut tasaveroprosenttia.
Tämäkin harhaantui blogin aiheesta joten toinenkin anteeksipyyntö, Janne.
"miksi tuloverotusta ei voitaisi sen sijaan hoitaa kustannusneutraalilla perheverotuksella, jossa ruokakunta maksaisi aina saman verran veroja jos yhteiset tulot olisi vaikkapa 5000€/kk tai mitä tahansa, riippumatta siitä miten tulot jakautuu perheen sisällä. En tajua että miksi se ei olisi hyvä idea mutta Gagarinille se ei kelvannut, hälle kelpaa vain tasaveroprosentti,"
Olet varmaan tulkinnut jonkin aiemman kommentttini väärin, sillä toki esityksesi mukainen ruokakunnan verotus olisi nykyistä oikeudenmukaisempi. Eihän siinä ole mitään järkeä, että ruokakunnalle, jossa on kaksi 2500 euroa tienaavaa tulonsaajaa, jää huomattavasti enemmän käyttöön kuin sellaiselle ruokakunnalle, josssa on yksi 5000 euroa kuussa tienaava.
Mutta en kuitenkaan kannata muutama kymmenen vuotta sitten voimassa ollutta aviopuolisoiden yhteisverotusmallia, joka korotti progressiota avioliiton jälkeen. Käytännössä tämän voi ratkaista nimenomaan tasaveroprosentin kautta. Joissain maissa, esimerkiksi Saksassa ja Japanissa, otetaan verotuksessa huomioon vähennysten kautta huollettavien määrä - Japanissa jopa siitä riippumatta ovatko he aikuisia vai lapsia. Tämä onkin järkevää, koska sitä kautta ei rahaa tarvitse kierrättää valtion byrokratian kautta tukiaisineen. Mutta kuten totesin, tasaveromalli olisi yksinkertainen keino ratkaista kaikki ongelmat kerralla.
"Pitäisitkö sitä utopiana, jos kertoisin, että on olemassa tapauksia, jossa yksi henkilö huolehtii kahdessa talossa asuvien viiden aikuisen menoista, joista kenelläkään ei ole tuloja, maksaen lainanhoitokustannuksia tonnikolmesataa kuussa, yhtiövastikkeita ja kiinteistöveroja tonnin kuussa, sähkölaskuja kuusisataa kuussa, puhelinmaksuja kolmesataa kuussa, automenoja kuusisataa kuussa, siihen päälle TV-luvat, vakuutukset, vaatetukset, ruoat, kampaajat, lääkkeet, lääkärit, yllättävät ylimääräiset menot ja muiden kuin itsensä huvitukset, ym."
En pitäisi "utopiana" mutta äärimmäisen harvinaisena poikkeustapauksena kylläkin.
Sitäpaitsi jos niillä viidellä muulla aikuisella ei ole mitään tuloja, hehän olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen - ja älä nyt vain ala hurskastelemaan mitään että "olisi väärin käyttää muilta ryöstetyillä verorahoilla kustannettuja palveluja" kun samaan hengenvetoon surkuttelet omia verojasi. Meinaan: jos kerran niitä veroja tulee maksettua niin hirveästi, niin käytä toki kaikella oikeutuksella niillä tuotettuja palveluja - siis noiden viiden... öö... aikuisen työttömän sukulaisesi (?) tukemiseen jos he eivät oma-aloitteisesti osaa.
Ei yksittäinen ihminen kykene juuri mihinkään, kyllä tulos syntyy ryhmän kokonaisuudesta
Nyt Nokian myyntijohtaja amerikkalainen Jerri DeVard on onnistunut laskemaan myyntiä vaikka palkka ja edut paranivat.
Verotuskaan ei ole ongelma sillä hän kuuluu joukkoon, jolla on Suomessa rajoitettu verovelvollisuus.
Täytyy todeta , että todellinen ongelma on paremman väen työmoraali, joka on olematon
"Ei yksittäinen ihminen kykene juuri mihinkään"
"Nyt Nokian myyntijohtaja amerikkalainen Jerri DeVard on onnistunut laskemaan myyntiä"
:)
Tuo myyntijohtaja ja kuuluu ylempiin toimihenkilöihin ja hän työskentelee kokonaispalkkauksella eli lisätunnit eivät lisää ansioita
Jos hän ei tee tarvittavia lisätunteja niin hänen työmoraalinsa on huono
Tuntuu siltä, että parempipalkkaisten työmoraali on nolla
Mahdollinen bonus voi tuottaa lisää jos myynti vetää, mutta suurimman osan siitäkin työstä tekevät aivan muut
Mitäs se myyntijohtaja niillä lisätunneille, kun ei kuitenkaan saa mitään aikaiseksi yksin vai miten se meni?
Muutosta alkaa tapahtua, kun länsimaissa yhteenääneen todetaan ettei jatkuva kasvu ole mahdollista, ja että vähemmän voi olla enemmän... jos kerran työtä haluaa niin h****tisti tehdä, niin tehköön sen talkootyönä tai jonain hyväntekeväisyystyönä.
Ei yhteiskunnassa voida mennä vahvimpien ja tehokkaimpien ehdoilla niin sanotusti, johon kokoomuslainen politiikka tähtää...
Markku Tyry:
"
Sen tulee olla juuri tuloeroja supistava.
Supistumisen pitää tapahtua sitä kautta, että varakkaiden verotusta nostetaan huomattavasti.
Aaaghr, että ärsyttää tuo kokoomuslaisten yritys luistaa vastuustaan isänmaan taloudellisesta kestävyysvajeesta johon he ovat yhtä syyllisiä, kuin muukin osa kansaa.
Varakkaiden verotusta on kevennetty kokoomuksen toimesta,- ja se on nyt palautettava entiselle tasolleen,- ja siitä ylikin.
Aaaghr.......Köyhät eivät enää kykene maan taloutta yksin pitämään kunnossa. Tarvitaan ahneuden kuriinlaittamista,- ja rikkaiden osallistumista rajulla panoksella.
"
Omituista tekstiä Tyryltä. Suorastaan pervoa.
Rahan uudelleen jakaminen ei luo uutta hyvinvointia. Pelkästään jakaa jo luotua.
Sadannen kerran: Hyvinvointi syntyy työstä. Vain ja ainoastaan työstä. Köyhien puun alla makoilemisella tai yliopiston kampuksella luuhaamisella ei täytä kenenkään mahaa, ei tuoteta kenellekään lämminta petipaikkaa tai saada junia liikuteltua.
Vain työmäärän lisääminen luo uutta hyvinvointia. Väheneekö tai lisääntyykö maassamme tehty työmäärä, mikäli "rikkaiden" (lue: työssäkäyvät, yrittäjät) työpanoksesta otetaan entistä suurempi osuus "köyhille" (lue: opiskelijat, sairaat, eläkeläiset). Siis tasataan tuloja entisestään.
"Rahan uudelleen jakaminen ei luo uutta hyvinvointia. Pelkästään jakaa jo luotua."
Jaa? Entä sitten se, että köyhimmille tulee jotain ostovoimaa, joka lisää kysyntää ja sitä myöten menekkiä tavaroille ja palveluille, siis työtä. Eikö se muka mene noinkin päin? Jos rahat vain kasaantuvat jonkun sukanvarteen (koska hänellä ei ole niille parempaakaan käyttöä kun rahaa piisaa muutenkin), niin se ei ainakaan luo sitä peräänkuuluttamaasi työtä ja sen kautta tulevaa hyvinvointia.
Jos fyysisiä seteleitä kirjaimellisesti laitetaan sukanvarteen talteen, niin sitten olen kanssasi jotakuinkin samaa mieltä.
Mutta käytännössä rahan sukanvarteen laittaminen tarkoittaa nykymaailmassa pankkitiliä tai vaikkapa pörssiosakkeita. Toisinsanoen laitetaan kohteisiin, joilla luodaan uusia työpaikkoja (lue: uutta työtä ja siten hyvinvointia). Pelkkä työhalu tai työllistämisen halu ei joitain lähinnä palvelualojen poikkeuksia lukuunottamatta riitä: Useimmiten tarvitaan myös pääomia sen työpaikan luomiseksi.
Rahan jakaminen "rikkailta" "köyhille" on edelleenkin vain jo luodun hyvinvoinnin jakamista. Ei uuden hyvinvoinnin luomista. Se "köyhälle annettu" raha on jo luotua hyvinvointia (ellei sitten nykyisen kaltaisesti yhteiskunta elä velaksi, mutta mikä jo toinen aihepiiri).
"Sadannen kerran: Hyvinvointi syntyy työstä."
Mistä työstä?
Mihin ohjaat työttömät sähkömiehet juuri nyt töihin?
Mihin ohjaat työttömät rakennusmiehet juuri nyt töihin?
Mihin ohjaat työttömät teollisuuden työntekijät juuri nyt töihin?
Mihin ohjaat maahanmuuttajataustaiset, joiden työttömyysaste on törkeän korkea, juuri nyt töihin?
Mihin ohjaat Suomen työttömät juuri nyt töihin?
Kyllä me ymmärrämme jankkaamisesi työnteon hyvinvoinnista oikein hyvin.
Ongelma vaan on siinä, mistä sitä hyvää tuottavaa työtä on tarjolla.
Kerro meille Suuronen?
Juuri niin. Työttömille töitä. Hienoa, että olemme tästä samaa mieltä.
"
Ongelma vaan on siinä, mistä sitä hyvää tuottavaa työtä on tarjolla.
"
Siinäpä sinulle pohtimista. Tarpeeksi kun ponnistelet ja vaikkapa luet tuon aloitusteksini jotkut kohdat uudestaan, saatat jopa oivaltaa jotain.
Montako tuntia inssin täytyy painaa duunia, että voi maksaa kirvesmiehelle palkkaa sivukuluineen? Tai montako tuntia kirvesmiehen täytyy tehdä duunia, että voi maksaa sähkömiehelle tai inssille palkkaa sivukuluineen?
Moniko näistä hallitsee työsuhdelainsäädännön ja työnantajan velvoitteet vai mennäänkö helpomman kautta ostamalla yrittäjän (jolloin kustannuksiin lyödään suoraan ALV päälle)?
Jos tuo yhtälö ei toimi, ei niitä töitäkään tahdo olla.
Edes arvojohtajamme Halonen ei välitä omasta panoksestaan "tuloerojen" kasvattamisessa. Mutta ei se mitään. Kukaan ihminen ei kasvata tuloeroja menemällä töihin. Tämä tuloero on non-eksistentti. Sitä ei ole olemassa.
Voisin ymmärtää tuloerokäsitteen olemassaolon, jos ihmiskunta olisi yhteisen lihapadan ääressä. Tai jos olisi edes yhteinen sammio, josta ottaa "työtä" ja siihen liittyvää "palkkaa".
Jos sellaiset kaksi "resurssia" olisivat olemassa, niin mitkä sen olisivat luoneet? Vain työskentely kollektivisoidun talouden toteuttamiseksi ja se on suoraan sanottuna järjetöntä. Se vaatii ihmisiä luopumaan ajattelusta jotta jotkut etuoikeutetut voisivat saada palkkaa muitten puolesta ajattelemisesta. Se on itsemurha.
Jatkuva kasvu ei ole mahdollista, mutta se ei ole meidän ongelmamme. Se ei edes ole välittömästi tulevien sukupolvien ongelma, jos heille ei jätetä perinnöksi sosialismia; ensinnäkin aivan lähivuosikymmeninä ihmiskunnan väestönkehitys saavuttaa luonnollisen lokaalin maksimin noin 50-70 vuoden kuluttua. Ruoasta ei tule pulaa, koska maapallon 1,4 miljardin viljelyhehtaarin lisäksi on 1,6 miljardia hehtaaria käyttämättömänä; 10-50% kaikesta tuotannosta menee vielä nykyteknologialla tai pikemmin sen puutteen johdosta hukkaan.
Tuota, mitä noilla tuloerojen kehityksellä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, reaalisia vai suhteellisia tuloeroja. Rahan arvo tietysti menee vähän miten keskuspankit innostuvat painamaan, tästä seuraavasta inflaatiosta tosin syytetään yleensä tavallisten duunarien palkkavaatimuksia. Jos nuo tulot ja väestöryhmät onnistuttaisiin kuiteskin painotetusti keskiarvoistamaan ja normalisoimaan ja joskus aikoja sitten pienituloinen olisi ansainnut kympin ja suurituloinen satasen, olisi reaalituloero 90 ja palkkasuhde 1/10. Tekniikan sun muun kehityttyä voisi nykypäivänä pienituloinen ansaita tonnin ja suurituloinen 5 tonnia. Reaalituloero 4000 ja palkkasuhde 1/5. Reaalituloero olisi komeasti yli 40 -kertaistunut, mutta suhteellinen tuloero pienentynyt (siis näinperin aseteltu palkkasuhde suurentunut). Reaalivasurina valkkaan mieluummin neljänneksen 100 kiloisesta kakusta kun puolikkaan kiloisesta kakusta, ja 100 kilosen kakun leipomiseen tarvitaan uutta uunitekniikkaa ja investointeja. Nykyisillään saattavat vaan joutavina pankkitileillä lojuvat rahat mennä enempi Kiinan investointeihin. Ittelleni ei tuo rikkaat rikastuu kovin kummosia mielihaluja luo, mutta köyhät köyhtyy onkin kokonaan toinen juttu.
Janne Suuronen kirjoituksistasi huomaa että sosiaalisen loukun ja kurjistumisen maailma on sinulle tyystin tuntematon.Todennäköisesti ajattelet myös, että kehitysmaiden kurjistuminen johtuu tyhmyydestä ja laiskuudesta.
Tällainen visiointi on helppoa, jos ei itse ole kärsivän asemassa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 52 kommenttia