Tuhat murhaa vuodessa
Vuosittain tuhat ihmistä tekee Suomessa itsemurhan. Taustalla voi olla pitkäaikaisia mielenterveydellisiä ongelmia, mutta yhtälailla myös äkilllisemmästä jonkin epäonnistumisen laukaisemasta ketjureaktiosta. Yhteiskuntamme on rakennettu siten, että erityisesti kantaväestön miesten harteille on asetettu suuri onnistumisen pakon taakka. Oli kyse sitten työelämästä, modernin miehen roolista perheessä tai yhteisen hyvän eteen työtätekevänä veronmaksajana. Kaikki eivät jaksa taakkaansa kantaa.
Itsemurhien tekijöistä reilut 800 on kantaväestöön kuuluvia miehiä ja kaksi sataa kantaväestöön kuuluvia naisia. Lähde. Luvun vertailukohtana voi käyttää vaikkapa vuosittain vajaata 200 hukkunutta tai 300 vuosittaista tieliikennekuolemaa. Yksityiskohtana mainittakoon parikymmentä itsemurhaa tieliikenteessä, jotka aina tilastoidaan tieliikenneonnottumuudeksi. Lähde. Mielipide.
Itsemurhan tekijöitä voi löytyä veljistämme, siskoistamme, ystävistämme, isistämme, äideistämme, appivanhemmistamme, tädeistämme tai vaikka työtovereistamme. Luultavimmin kaikki aikuisikäiset ihmiset tunnemme vähintään yhden itsemurhan tehneen ihmisen. Itse osaisin suoralta kädeltä nimetä neljä tähän onnettomaan ratkaisuun päätynyttä ihmistä. Luulisi aihepiirin koskettavan suomalaisia. Mutta ei.
Eilisen (12.01.2012) presidenttiehdokkaiden kahden tunnin vaalikeskustelun alusta käytettiin 20 minuuttia Suomesta 10 karkotetun homoseksuaalisen turvapaikan asian ruotimiseen ja toisen 20 minuuttia rasismiin, minkä lisääntymisestä edes ei mikään tutkimus tue. Eihän siinä mitään, tärkeitä aihepiirejä nekin.
Mutta suomalaisten köyhien asemasta, mielenterveyspotilaista tai itsemurhista ei mainittu sanallakaan. Kuten muissakaan vaalikeskusteluissa. Eivätkä ole presidenttiehdokkaatkaan ottaneet kampanjoissaan aiheepiirejä esiin. Onko tämä indikaattori sairaasta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä vai ihku-väestön hypetyksestä ? Unohdettujen suomalaisten unohtajat, hävetkää. Olitte sitten toimittajia, presidenttiehdokkaita tai muita yhteiskunnallisia vaikuttajia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Itsemurhia tehdään eniten onnellisuuden vallitessa; jos ihminen TUNTEE, ettei hän ole osallinen onnellisuudesta, niin ratkaisut ovat yksinkertaisia:
"Itsemurhia tekevät onnelliset kansat":
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/itsemurhia-tekevat-onnelliset-k...
"Korkeasti koulutetut eivät tunnista tunteita":
http://www.tohtori.fi/?page=4229755&id=9488597
Korkeasti koulutetut pelaavat älyllä, joten älyllisyys on tehokas suoja tunteellisuutta vastaan; tunteellisuus (ns. tunneäly) on erittäin tuhoisaa ihmsille.
Sivistys, tiede ja teknologia menee eteen päin vain älyllisyydessä.
Kun kysymyksessä on suomalainen mies. Terve ja tappaa itsensä niin keskustelua tai syitä ei aleta etsiä. Sillä suomalainen mies on eräänlainen lainsuojaton. Ei saa tasa-arvoa eikä oikeutta. Kelpaa vain työmieheksi tai tykinruuaksi. Tervettä ja suomalaista ei suojella sillä eivät kuulemma tarvitse parantajaa.
Jos 1000 mamua tekisi itsemurhan vuosittain niin siitä nostettaisiin melkoinen hulabaloo.
Mutta kotimaan kansalaisten asiat eivät taida olla niin tärkeitä nykyisille poliittisten virkojen haltijoille.
Janne, kun nyt otit asian esiin, onko tiedossasi jotain tilastoa siitä, miten toi itsemurhatoteuma on esim. viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt?
Kysyn siis ilman mitään sarvia tai hampaita, sanon täten varmuuden vuoksi.
Itsarit on tolkuttoman masentava ilmiö, joka on ollut Suomessa aivan liian yleinen kautta ainakin koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan, ehkä jo sitä ennenkin...
En kyll ihan heti keksi, mitä sille(kin) asialle voisi/pitäisi tehdä? Aika pelottavalta nimittäin tuntuisi sekin, että yhteiskunta ikäänkuin varmuuden vuoksi sekaantuisi ihmisten yksityiselämään, ennaltaehkäisemään itsareita?
Tosin, yksi juttu kyllä tulee mieleen, eli mielenterveyspalveluiden alasajon LOPETTAMINEN. Omassakin lähipiirissäni on niitä, jotka aikanaan työnnettiin *avohoitoon*, eli lääkkeiden voimalla oman onnensa nojaan eli heitteille.
Uskomattoman härski *säästö*keino 90-luvun laman ajoilta, jota ei sitten koskaan tullut korjanneeksi mikään hallitus niiden aikojen jälkeenkään. :-(
Kyllä itsemurhat ovat vähentyneet sinä aikana, kun on siirrytty avopalveluihin. Se todistaa sitä, että yhteiskunnassa onnellisuus on myös vähentynyt; Onnettomissa yhteiskunnissa jokainen voi kokea jonkinlaista tasapainoa oman onnettomuutensa ja ulkoisen omnnettomuuden suhteessa.
Esimerkiksi Haitissa ei ole juurikaan itsemurhia.
Tota... olettaen, että väitteesi pitää paikkansa, mitä ehdotat..?
Suomen surkeuttamista, jotta itsarien määrä vähenisi, vai onnellistuttamista, vaikka itsareiden määrä siten lisääntyisikin..?
Kunhan pyrhos mielessäni killuen kuitenkin utelen...
Vastaukseni aiheuttaisi välittömästi blogistien joukoissa valtavan vihapuhetulvan, joten ehdotan, että jatkamme hyvinvointivaltion kehittämistä ja avohoitopalveluiden tarjoamista. Aika hoitaa asian. Emme voi vaatia, että esimerkiksi itsemurhaaminen loppuisi kuin seinään. Ei ole mitään järkevää keinoa, jolla kaikki ihmiset saataisiin tyytyväisiksi. Ei ole olemassa mihinkään asiaan mitään lopullista ratkaisua, jollei siksi lasketa maailman loppua a la asteroidi.
"Aika hoitaa asian"..?
No ainakaan sinua ei voi kryptisyyden puutteesta syyttää...
"Ilman sarvia ja hampaita" alkoi välitön vähättely. Vaikkapa jokaisen raiskaus tai rasistinen teko on liikaa. Oli niiden määrän trendi mikä hyvänsä.
Kaiken lisäksi olet täysin väärässä. Itsemurhien määrä laski koko 1990-luvun, kunnes vuoden 2000 tietämillä väheneminen pysähtyi 1000 surulliseen ihmiskohtaloon (ja omaisten kärsimykseen) vuodessa:
http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/seuralainen-blogi...
Janne, lue tekstini uudelleen, ja jos vielä senkin jälkeen vetelet tuollaisia johtopäätöksiä, minun on TOD. syytä katsoa peiliin ja miettiä, miksi naputteluni ymmärretään NOIN pahasti pieleen?!?
Miten muuten voin olla väärässä, kun en väitä mitään, vaan kysyn ja spekuloin?
Jos trendi siis 90-luvulla oli tuollainen, joutuu Sinenmaankin y.o. kommentti entistäkin hurjempaan valoon; pitääkö Suomesta tehdä vielä nykyistäkin ankeampi paikka elää, jotta ihmiset sinnittelisivät, sen sijaan, että päättävät oman elämänsä, koska se on niin paljon kurjempaa kuin niiden, jotka kuvittelevat itseään onnellisemmiksi..?
Terkuin, Citycani (Ihan pihalla, se myönnettäköön...)
Alahan muuten sinä katselemaan tiettyä juomapulloa sillä silmällä, että sellaisen minulle hankit....tänäänkin saimme kuulla mielenkiintoisia uutisia.
Ai sekö sinua tässä rassaakin?
Huomauttaisin, ettei tässä ole mitään vallankumousta edelleenkään edes näköpiirin rajamailla.
Päinvastoin, kuvio senkun monimutkaistuu, kun Nur (se vanhoillisin Egyptin puolueista) vakavissaan harkitsee liittoutumista vapaamielisimpien demokratiaa ajaneiden kanssa muslimiveljien sijasta!
JOS kävisi samalla siten, että armeija vallanhimoisuuttaan ja paskahousuisuuttaan todella liittoutuisi muslimiveljien kanssa, seurauksena on... jaa. Ei kuitenkaan se ennustamasi ääri-islamilainen valtio, vaan status quo of convenience, eli paluu vastaavaan hallintoon kuin Mubarakin.
... js melko nopeesti uusi kapina sen jälkeen...
Ollos silti ns. huoleton; Laphroiagin saat, jos jonkin sortin vallankumous islamismin hyväksi ennen helmikuun loppua nähdään.
Ja toisaalta, jos _ei nähdä, saanen sellaisen putelin minä, right?
Ps. Toi Nurin uusin veto on _hyvin mielenkiintoinen, enkä ois osannut sitä itsekään ennustella mitenkään.
Ps2: Alunperin _löin sen vedon mm. juuri siksi, että muslimiveljien ns. vastenmielinenkin pragmaattisuus oli ihan selvää... vallanhimo niitä on koko ajan ajanut, eikä mikään uskonnollinen kiihko... mielenkiintoista on vain nähdä se, miten armeija lopulta tulee tilanteeseen reagoimaan.
Haavisto otti kantaa viimeisimmässä kirjoituksessaan. Mielenterveysasemat eivät kuulu presidentin toimenkuvaan, mutta olisi tärkeä asia saada mielenterveyspalvelut kuntoon Suomessa. Nyt ne eivät ole.
Suomalaiset ja japanilaiset ovat kautta aikojen keikkuneet itsemurhatilastojen yläpäässä. Muiden maiden kohdalla posiitiot kyseisessä tilastossa ovat vaihdelleet suurestikin vuosikymmenittäin.
Vaikka suomalaisessa ja japanilaisessa kulttuurissa on suuria eroja, varsinkin yhteisöllisyyden kohdalla, niin mielenterveydellisistä syistä tehtyjen itsemurhien päälle tulevat molemmissa maissa kunniaitsemurhat.
Varsinainen itsemurhabuumi tuli Suomessa 90-luvun laman aikana, kun aiemmin menestyneet yrittäjät eivät löytäneet ulospääsyä tilanteeseensa. Samaan aikaaan myös suuryhtiöiden johtajat tekivät itsemurhia - juuri ennen lamaa ja Nokian romahdusta Kari Kairamo ja laman aikana SKOP:n Alimelkkilä olivat näyttävimpiä esimerkkejä. Nämä ovat samanlaisia tapauksia kuin tyypilliset japanilaiset itsemurhat, kasvoja ei saa menettää.
Voi vittu teitä naiivisteja.
Menkää kokoomuksen aloittaja,- ja gagarin ostarin aulaan halailemaan kaikki masentuneelta näyttävät.
Jos ette viitsisi nuoleskella ihmisten takaosastoa asioilla, joiden eteen itse ette kuitenkaan mitään tee.
Eikö kokoomus enää antaisi ihmisen edes tappaa itseään.........Jo on holhous pitkälle edennyt.
Eskimoiden keskuudessa joka 4. kuolema väkivaltainen. Ilmasto myös syynä korkeaan itsemurhalukuun. Ihan fakta. Täytyy muistaa että itsemurhat ovat vain jäävuoren huippu. Itsetuhoinen käytös yleistä ja virallista. Sitä kutsutaan tasa-arvoksi ja monikulttuuriksi. Tappaa hyvinvoinnin ja suomalaisuuden. Viimeiset blondit menossa.
Syvällisten arvojen puuten altistaa itesmurhalle. Menestyminen on pinnallinen arvo elämässä.
Minusta Suomessa ihmisillä ei ole enää syvällisiä arvoja. Liekkö ennenkään ollut. Syvällisten arvojen löytäminen edellyttää itsetutkiskelua ja itsetuntemusta.
Kyllä kunnia ja kasvojen säilyttäminen on syvällinen tunneasia. Japanilaiset harakirin tekijät keskittyvät tekoonsa monta kertaa vuorokausitolkulla meditoiden ja siihen valmistautuen.
Ei Kari Kairamollekaan varsinainen menestyksen puute tai menestymisen menettäminen ollut syynä sille, että hän eräänä perjantai-iltana ampui itsensä kotonaan. Hän tiesi huhuista, että Mika Tiivola Nokian hallituksen puheenjohtajana oli päättänyt erottaa hänet seuraavana maanantaina hallituksen kokouksessa. Hän oli päättänyt, että häntä ei eroteta.
- Saako Suomessa epäonnistua ?
- Rakentuuko yhteiskuntamme hyvinvointi miesten (mutta enenevässä määrin myös naisten) keskinäisen kilpailun tuomalle työlle ?
- Sukupuolten välinen roolimuutos on ollut aika nopea. Onko tämä tuonut uusia paineita perhe-elämään ?
- Onko itsemurhista (ainakin joissain tapauksissa) yksi kunniamurhan alalaji ?
Masennus ja mielenterveydelliset ongelmat ovat seurausta jostain. Alttius geenien kautta ja pimeys varmaankin toimivat katalyyttinä, mutta ovatko ne lopultakaan juurisyy ?
Oho. Menipä keskustelu pahasti sivuraiteelle. Jannen kirjoitus on hyvä ja siinä paneuduttu aivan oikeaan asiaan. Pahoinvointiimmme, joka olisi todellakin enemmän arvoinen kuin mitä noissa paneeleissa käsitellään.
Puhun kokemuksen äänellä kun totean; itsemurha on hyvin harvoin hetkellisestä mielijohteesta tehty. Siihen ajaudutaan pitkällisten asiakasaantumien ja syiden seurauksena. Esim. monet lähihoitajat ovat hakeutuneet opiskelemaan sosiologiaa, koska ammattilaisina näkevät sitä kautta saatavan ymmärräystä hoitotyöhön entistä paremmin. Kataisten kaltaisten kyyti on kylmää ja vailla vaihtoehtoja. Totean tähänkin yhteyteen Aittoniemen kysymyksen. BKT:mme on kolminketaistunut ja nyt emme pysty pitämään palveluja yllä. Kuka KUPPASI RAHAT ?
Poliitikkojen keskustelu on minustakin liikkeellä väärillä prioriteeteilla. Aiheet ja avaussyötöt tulevat toimittajilta mikä on hyvä tiedostaa. Kicoffeja tekevät ainoastaan perusussuomalaiset, mutta ne eivät pääse esille US:a lukuunottamatta.
Eivätköhän syyt löydy syvemmeltä yhteiskunnastamme, kuin Kataisen tai viimeisten hallitusten teoista.
Yllättävää lukea urheilumies Sauli Niinistön kannattajan blogista suomalaisten itsemurhista.
Psykiatristen sairauksien hoitotaso ei ole riittävä, jonka vuoksi itsemurhia sattuu todennäköisesti jatkossakin tasaisesti noin 1000 itsemurhan vuositahdilla. Mielestäni on realismia, että itsemurhien määrä voitaisiin pelkällä poliittisella päätöksenteolla leikata noin 800 kuolemaan vuositasolla nopeastikin.
Toisaalta suomalainen mielenlaatu on itsetuhoinen varsin usein, jonka vuoksi esimerkiksi itsemurhaluvun puolitus tuntuu tänä päivänä vielä melkoiselta utopialta.
Miksi niin moni ihminen ylipäätään voi huonosti ja tarvitsee psykiatrista hoitoa ? Geenit ja pimeys toimivat katalyytteinä, mutta mitä muuta ?
Esimerkiksi raskaimmat psykiatriset sairaudet kuten skitsofrenia ja bipolaarinen mielialahäiriö ovat aina keskuudessamme, mutta nämäkin potilaat jäävät usein oman onnensa nojaan nykyajan Suomessa.
Moni muukin voi huonosti, koska se on poliittinen päätös joka heijastuu yhteiskuntatasolle. Keskeistä olisi vanhemmuuden riittävä tukeminen, peruskoulun mielekäs oppimisympäristö ja työelämän työtehoja ylläpitävä toiminta. Eläkkeellä ja muille työmarkkinoiden ulkopuolella oleville taas pitäisi tarjota mahdollisuus mielekkääseen elämään.
Suomen tavoin myös Japanin yhteiskunnassa on kova kilpailu ja epäonnistuminen häpeällistä. Suomessa ja Japanissa tehdään paljon itsemurhia.
En tiedä, mutta olen käsittänyt että häpeäkulttuuri ja kunniallinen harakiri elää vain Japanissa.
Suomessa on varmaankin tietäväisiä itsemurhatutkijoita, joita pitäisi poliitikkojen enemmän vaivata. Sitten kun suorat syyt ovat selvillä, voidaan alkaa ennakoida syiden syntymistä itsemurhiin ennakolta.
Keskeiset syyt ovat tälläisen ex-itsemurhakandin mielestä lähinnä seuraavat:
Psykoosien huono tunnistettavuus ja sitä myötä liian hidas hoitoonpääsy.
Avohoidon toimimattomuus psykiatrisesta sairaalasta kotiutumisen jälkeen.
Päihteidenkäyttö.
Masennustilojen kehno hoito.
Toki itsemurhia tekevät myös paljon impulsiiviset ihmiset, mutta usein viitteet itsetuhosta ovat olleet tiedossa jo paljon ennen itsemurhaa.
Varmasti noin.
Mutta onko vaikkapa masennusten ja psykiatristen sairauksien hoito Suomessa huonommalla tolalla, kuin mitä se on vaikkapa keski-eurooppalaisissa valtioissa ?
Juu ja Kiinassa on asiat vielä heikommin. Pitääkö kaikkeen hakea vertailupohja muualta, ettei asiat voi olla liian hyvin?
Mielenterveyspalvelut eivät poista itse syytä, vaan vähentää pelkkiä seurauksia. Mielenterveyspalvelut eivät selkeästi toimi järkevästi, koska eivät ole pystyneet määrittämään vuosienkaan jälkeen itse syytä.
Seuraava teoria koskee myös mielenterveyspalveluiden tarjoamista suomalaisille.
Lyhyesti: byrokraattinen projekti tarkoittaa sitä, että kuinka paskanjauhaminen muutetaan oikeutukseksi: 1) ryöstää ihmisiltä enemmän veroja, 2) oikeutukseksi pakottaa ihmiset toimimaan jonkun saatanan pajupillin tahdissa ilman mitään järjellistä pointtia kuin pelkkä simputus.
Ratkaisu tähän on semmoinen, että yhteiskunnan premissejä tulisi muutta siten, että jos byrokraatti X haluaa saada hankkeen Y aikaiseksi, tämä menee ja käärii hihat ja HOITAA HOMMAN ITSE ja antaa tavallisten ihmisten elää omia elämiään.
Jos otetaan esimerkkitapauksena jokin täydellisen hypoteettinen ilmastonmuutos, joka pitäisi pysäyttää (mikä on totaalisen vajakki ajatus, koska pysähtynyt ilmasto ilman muutoksia tarkoittaa kuun kaltaista planeettaa... zzzs), niin byrokraatti palkkaisi oikeita ammattilaisia suunnittelemaan tuotteita, jotka ei saastuta niin paljoa. Tukee kevyesti, eli veroratkaisuilla, näiden tuotteiden tuloa markkinoille. Kun tuote kuluttaa ja saastuttaa vähemmän, antaen kuitenkin kuluttajalle saman hyödyn kuin kilpailevat huonommat tuotteet, niin silloin sellaisten tuotteiden menekki tapahtuu omalla painollaan. Noin. Tavallista ihmistä ei tarvitsisi häiritä tipan tippaa asiassa, ja samalla haluttu hanke menisi eteenpäin.
Jos olet byrokraatti ja luet tätä, niin mieti, ^onko tuo liian vaikeata? Jos on, voisitko harkita semmoista, että olisiko koko ihmiskunnalle parempi jos et olisi enää ensi viikolla byrokraatti ja hakisit jotain muuta työtä?
http://ristoaallonharja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93486-byrokraattinen-pr...
Janne Suuronen
Tämä asia on ollut kiitettävästi esillä US-Puheenvuoroissa vuosien varrella. Hyvä, että jälleen sen nostit esille.
80% itsemurhan tehneistä on ollut 2 kk:n aikana ennen tekoa hoitoa hakemassa.
55% itsemurhan tehneistä on ollut tekoa tehdessään humalassa (vahvassa, keskimäärin 1.8 promillea)
1992 jälkeen, kun masennusta (80% itsemurhan tehneistä on tekoa tehdessään ollut masentuneita) on alettu hoitaa tehokkaasti ja haittavaikiutuksiltaan lievemmillä, ei tappavilla lääkkeillä (näidenkin käyttö tosin on sosiaali- jne "tanttojen" toimesta demonisoitu, kts Ryynänen jne) itsemurhia on tehty yli 5000 vähemmän kuin sitä edeltävinä kahtenakymmenenä vuotena.
Nuorten itsemurhissa Suomi on kolmen surullisimman valtion joukossa maanosassamme (jossa tilastointi on luotettavasti samaperusteista).
Olen tutkinut itsemurhia vuodesta 1971, työ jatkuu.
Merkittävin itsemurhaa ennustava yksittäinen asia on aiempi itsemurhayritys, joiden hoitoon mm Lapissa on panostettu aika lailla.
Yrityksiä tapahtuu vuosittain Suomessa n 10 000, mutta itsemurhaa pohtii vuosittain satoja tuhansia, ehkä jopa miljoonia suomalaisia.
Sähköposti, f-b ja tekstiviestit ovat oman havaintoni mukaan varsin usein pelastaneet itsemurhaa pohtivan verkkoon, jossa hän on saanut riittävän avun jättääkseen teon tekemättä.
Antti Liikkanen,
Entä psykoositilat, kuinka vahva itsetuhoisuus niihin liittyy?
Terveisin psykoosin mukana lähes hautaan mennyt
Liikkanen:
"
Tämä asia on ollut kiitettävästi esillä US-Puheenvuoroissa vuosien varrella. Hyvä, että jälleen sen nostit esille.
"
No eipä ole kovin usein ollut ja vaikkapa presidentinvaalikampanjassa 200 vuosittain tapahtuvaa rasistista (lue: herjaa, lievää pahoinpitelyä) on saanut suuren huomion, kun taas mainitsemasi 10 000 itsemurhan yritystä ja 1000 itsemurhan tehnyttä ei ole sanallakaan mainittu.
Homojen avioliitto-oikeudestakin on Uuden Suomen toimitusta myöten vuosikaupalla jankattu. Vähän laajemmassa kontekstissä, suomalaisten ihmisten (taloudellinen ja henkinen) pahoinvointi on skipattu tyystin.
Liikkanen:
20-vuoden periodi:
"
itsemurhia on tehty yli 5000 vähemmän kuin sitä edeltävinä kahtenakymmenenä vuotena.
"
Miksi vähättelet ja annat ymmärtää, että tilanne olisi hyvä tai oleellisesti menossa parempaan ? Ylempänä postaamieni lähteiden mukaan itsemurhien määrä ei viimeiseen kymmeneen vuoteen ole vähentynyt. Sitä ennen vuosikymmenessä 1990-luvulla saatiin pienenemään 1500:sta tuhanteen.
Mutta niin itsemurhat, kuin mielenterveysongelmat muutenkin ovat mahdollisten rakenteellisesti fyysisten tekijöiden lisäksi seuraus jostain muusta. Samaten kuin vaikkapa mainitsemasi alkoholin reipas käyttö. Itsemurhien ja psyykkisten ongelmien tehokkain hoitamistapa olisi tarttua ongelmien juurisyihin, eikä pelkästään keskittyä päivittelemään oireiden hoidon huonoa jamaa.
Mikä siis yhteiskunnassamme on toisin, jos vertaamme meitä vaikkapa keski-eurooppalaisiin maihin ? Tai verrattaessa jo Ruotsiin.
Väitän, että ainakin osatekijänä on suomalaisten kovempi yhteiskunnallinen kulttuuri. Erityisesti miehiin kohdistuvien odotusten suhteen. Suomalaisten "kilpailuvietti" on monilta osin muita maita kovempaa. Eikä epäonnistuminen ole Suomessa niin sallittua, kuin mitä se on monissa muissa Euroopan valtioissa. Luonnonvaroiltaan köyhän yhteiskunnan sodanjälkeinen nostaminen maailman yhdeksi vauraimmaksi yhteiskunnaksi kantaa tässä mielessä huonoa hedelmää. Kulttuuriimme nykyisin sisäänrakennettu kilpailu on niin kovaa, ettei turhan moni kestä kyytiä.
Roolimuutokset perheissä: Lehdissä on kirjoiteltu paljon, kuin naisten on yhä enenevässä määrin kodin hoidon lisäksi tehtävä kovaa päivää töissä. Mutta täsmälleen samahan koskee myös miehiä, joiden osalta asiaa ei juuri koskaan ole missään käsitelty.
10 000 itsemurhayritystä vuodessa ja 1000 itsemurhaa on paljon paljon vakavampi asia, kuin 200 rasisista tekoa tai homoseksuaalien avio-oikeus. Ei vain näy mediassa eikä poliitikkojen suussa.
Ehkä asian pöydälle nostamiseksi pitäisi ottaa esiin vaikka sellaisia tapauksia, joissa itsemurhan tehneet ovatkin sorrettuja maahanmuuttajia. Kuten tuntemani eräs Lähi-idästä Suomeen muuttanut erittäin hyvin menestynyt ja maahamme kotoutunut mies, joka teki itsemurhan hyppäämällä viikonloppuna työpaikkansa aulassa kerroksista alas. Tiedän taustalla olleen työpaineiden lisäksi isompia perhejuttuja (suomalaisen vaimonsa kanssa). Hän siis taisi olla kotoutunut suomalaisen miehen kulttuuriin liiankin hyvin.
Vastaan sekä Suuroselle että Hoikkalalle
Itsemurhakysymystä on US-netissä käsitelty vuosien varrella useita kertoja ja olen yleensä osallistunut keskusteluun.
Nykymuotoinen US-Puheenvuoro ehkä on asiasta vaiennut?
V 2009 tapahtui Suomessa vähemmän itsemurhia kuin 40 vuoteen.
Taitaa olla viisasta, jos tyydyn vielä kerran kiittämään aiheen esilleotosta, mutta en lähde enemmälti ammattia täällä harjoittamaan.
Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että jokainen tapaus on liikaa.
Juu, kun muuta keinoa ei ole, mies tappaa itsensä, tekee itsemurhan.
Mitenkäs naiset, voiko nainen tehdä itsemurhan kun sillä ei ole sieluakaan. :)
Harri Sirolan äkillinen kuolema vuonna 2001 pysäytti minut. Vältteleekö J.Gagarin asiaa siksi, että tuohon tapaukseen liittyy jotain hämärää? Vähintään tällä palstalla J.Gagarinin päivät alkavat olla luetut.
Kiistän osuuteni kyseiseen tapaukseen. Mainitsemasi henkilö lienee ollut koulussa pari vuotta minua alempana.
Entä agraarikulttuuriajan itsemurhat, jos haetaan pitempää trendiä?
Vaikka trendi on laskeva, niin silti voitaisiin tehdä vielä enemmän!
Zenon, stoalaisen kulttuurin perustaja, samoin eräs toinen antiikin Kreikan tietäjä, tekivät itsemurhan.
Neron Roomassa vastustaja ennen oikeudenkäyntiä otettiin kiinni, annettiin lämmin kylpy ja terävä ase, jos vaikka ymmärtäisi.
Stefan Zweig päätyi vaimonsa kanssa kaksoisitsemurhaan 3 vuotta ennen vainoajiaan, 1942.
Kamikaze ei ole kunniallinen vaan itsemurha-kuolema, samoin harakiri.
Itsemurha on kovin, kovin vaikea kysymys sekä tekona, etoksena että seurauksiltaan.
Kuinkahan moni onkaan miettinyt erään norjalaisen kohdalla, miksi mies on vielä elossa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 44 kommenttia